Zombie perhonen

Nyt kun illat on taas melko pimeitä, eli yöt on oikeasti öitä, aurinko laskee ja ulkona tarvitsee jälleen valoja; oon huomannut että pelkään (tai noh… Mua ällöttää) yöperhoset. Eli nämä perhos-zombiet jotka ei oo minkään värisiä ja jotka ykskaks herää henkiin yöllä. Vain tullakseen sisälle meidän taloon, törmäilemään päällä oleviin lamppuihin ja lentelemään raivoisasti edestakaisin seinästä toiseen.

Tuntuu, että yöperhoset on kasvanu ihan hitosti, jos vertaa parin vuoden takaisiin yöperhosiin. Ne on varmasti vetäny jotain mömmöjä, koska ne on ihan sekasi ja ne on tosi kovia. Siis se kolahdus mikä tulee ku yöperhonen lentää edestakas betoniseinästä toiseen,on tosi kova. Vois luulla, että se delais siihen paikkaan, kun se törmää seinään, mutta ei. Tokkuraisempana vaan jatkaa matkaa. Eikä varmastikaan pysähdy ennenku tietää olevansa piilossa…

Kasvanut ällötys näistä perhos zombieista tuli varmaan siitä, kun yks lensi suoraan päin näköä. Sen jälkeenpaidan sisälle, sieltä niskaan, takertu hiuksiin ja sitten sain sen vihdoin pois. Koko tämän ajan se räpytti siipiään ihan vimmatusti ja tunsin, kuinka silläkin iski paniikki, melkein yhtä kova paniikki ku mulla. Sen jälkeen oon pitäny niistä vielä vähemmän ku ennen.

Perhoset, siis nämä päivällä lentävät kauniin väriset on ihan jees. Ne on kauniita ja ne ei panikoi niinku nämä öiset. Toki neki on vähän kömpelöitä, mutta ei yhtä mömmöissä kun nämä yölliset.

Eipä mulla muuta, halusin vain avauta tästä pienestä pelostani.

PS. tälläkin hetkellä meidän asunnossa on piilossa yks tosi iso zombie perhonen, mutta toivon, että se nukkuu alakerrassa ja että Aku liiskaa sen jos se yrittää räpytellä itsensä yläkertaan.

Over and out.

Ilahduta minua kommentilla...