Sosiaalinen työntekijä

Kattelin tossa just Undercover Bossia ja on kyl pakko sanoa että aika siistiä tollanen. Haha meidän firmas se ei kyll oikee onnistuis mut siis tollases isos firmas aivan loistava idea. Oon täs paljon nyt miettiny niitä ilta ja viikonlopputöitä, että pitäiskö oikeasti hakea. Tietysti rahaa ei ole ikinä liikaa, mutta mietin että jaksankohan mä sitä taas. Kattelin tossa just mun CV:tä, tekis melkee mieli julkasta se tänne mutta taidanpas jättää väliin. Huomasin että mä oon aina ollu jossain. Kesätöitä on ollu 15vuotiaasta lähtien ja sitte koulussa ja töissä ja sen jälkeen taas kahdessa paikassa töissä. Suhteillahan ne kesätyöt sillon tuli ja mun mielstä siinä ei oo mitään väärä. Se nyt vain on niin että suurin osa työpaikoista nykyään lähtee suhteilla, voisin melkein sanoa että suhteet on parempi valtti työnhaussa kuin koulutus. En tietenkään tarkota että koulutuksesta ei ole hyötyä, but you get the point. 

Perheestä on aina ollu tosi paljon apua työnhaussa ja tietysti koulun työharjottelut poikii usein töitä joten ne kannattaa oikeasti ottaa tosissaan. Tietysti nää ylä-asteen työharjottelut nyt on mitä on, mutta miks ei sieltäki vois kesätöitä saada. Mutta eihän sitä sillon sellasia miettiny ku oli työharjottelussa, sillon oli vain ihanaa päästä koulusta. Ajatella että MINÄ olin ravintolassa työharjottelussa pari viikkoa ku olin kasilla tai ysillä. Olihan seki ihan kivaa, mutta ei todellakaan mun juttu, mutta tulipa seki nähtyä. Kauppikses oliki sitte ”pakko” ottaa niitä oman alan töitä, ni konttoreissahan ne meni, jopa Huusholli Keittiön konttoris. Että siinä taas näkee että ne työssäoppimiset kannattaa. Muuten istuisin varmaan vieläki cittarin kassalla. 

Kassatyö oli kyll ihanaa, on välillä oikeasti ikävä niitä ihmisiä siellä ja niitä vakioasiakkaita. Vieläki moikataan muutaman kans jos tulevat kaupungilla vastaan. On vain yks vanhempi mies jota mä en oo nähny sen jälkeen ku lähdin cittarista, enkä siitä muuta tiedäkään ku että se on useinmiten yötöissä ja haki aina eväät illalla mun kassan kautta jos satuin oleen töissä. Mua haittaa kauheesti ku en tiedä miten sillä nykyään menee.

Siellä on aivan eri juttu asiakkaiden kans ku nykyisessä työpaikassa, samoja ihmisiä näki muutaman kerran viikossa ku ne kävi ruokaostoksilla. Kalustekauppoja taas ei tehdä ihan yhtä usein. Talvellaki jäin yhden asiakkan kans siihen ulos ja todettiin että ei sitte varmaan nähdä hetkeen, ni se lupas että jos se vielä rakentaa talon ni se ottaa kalusteet meiltä, eli suoraa sanottuna siinä voipi kestää hetki. Että pikkanen ero tuossa asiakasvirrassa. Mutta taas toisaalta tuolla oppii tunteen näitä edustajia ja toimittajia ja jossain vaiheessa jopa kuskeja. Tällanen on mulle tosi tärkeetä, siis että on näitä samoja tyyppejä joittenka kans on tekemisissä. En tiedä mikä siinä on mutta mä jotenki ystävystyn niin äkkiä ihmisten kans, ni on niin sääli ku porukka vaihtuu kokoajan. Voi olla tyyppi jonka oon tavannu vain kerran, mutta tuntuu niinku oltais tunnettu aina. 

Mulle on muutamaan (lue: usein) sanottu että oon liian sosiaalinen, äiskä tais olla viimeks joka siitä sano. Mutta mä en oikasti tiedä mitään niin ihanaa ku tavata uusia ihmisä. Siinä oppii tunteen ittensäki paremmin ku juttelee tuntemattomien kans niitänäitä ja yrittää ymmärtää niitten ajatusmaailmaa. Ite lähden nykyään aika avoimin mielin kaikkeen ja kaikkien kans. Ennen oli ihmisä joita oikeestaan välttelin sillä tiesin että meillä ei paljon yhteisä ole. Mutta nyt huomaan että aina sitä jonkulaisen yhteisen sävelen löytää. Viimeks perjantaina huomasin että ihminen jota olin pitkään vältelly oikeestaan oli ihan järkevää juttuseuraa kunhan vähän yritti ymmärtää sitä.

Tuli taas jumalattoman pitkä kirjotus mutta oon jo kauan halunnu kirjottaa jotain. Aihetta en ollu sen kummemmin suunnitellu mutta eiköhän tässä oikeestaa ollu aikalailla tiivistetty mun elämä: työ ja ihmiset <3

Over and out.

2 kommenttia artikkeliin ”Sosiaalinen työntekijä

  1. Pitäähän sitä olla sosiaalinen…ei huolen häivää 🙂 niin js osaathan sä hyvin hukata itsesikin 😀 voisit kirjoittaa siitä joskus 😉 nää on hyviä sun jutut.

  2. Juuh tottakai pitää olla, mun mielestä ei voi olla liian sosiaalinen 😀 haha juuh nää mun hukkaan joutumiset on kyllä aika legendaarisia: laivalla, Ykspihlajassa, Tervajoella ja ihan oman kämpän nurkillaki oon ollu pikkase eksyksissä.. 😉

Ilahduta minua kommentilla...