Sanoja ystävällisyydestä

Huomenna olis ystävänpäivä, mikä ei oikeastaan merkitse mitään erityistä mulle. Päivähän muuten kuulostaa paljon romanttisemmalta englanniksi, oikeen ”valentine’s day”. Mutta meilläpäin ystävänpäivä /vändag, kuinka romanttista. Tähän väliin voisin esittää sen kysymyksen, mikä aina tulee näiden jotaki-päivien (miesten-,naisten-, yms.päivien kohdalla); eikö ystäviä voi huomioida joka päivä eikä vain ystävänpäivänä?

Nykyään on muutenkin hankala hankkia ja varsinkin pitää ystäviä. Mietin tässä jo pelkästään pari – kolme vuotta taaksepäin. Kuljin paljon eteläpohjanmaalla päin. Melkein joka viikonloppu tapasin uusia ihmisiä. Osasta tuli sellaisia ihmisiä joita näin useammin, osaa näin hyvin satunnaisesti, mutta aina moikkailtiin ja vaihdettiin kuulumisia. Sen jälkeen kun en enää sielläpäin kerennyt kulkea, niin ei niitä ihmisiä vaan Kokkolassa käynyt. Mua vaivas aina se, että mä olin se joka ajo edestakaisin. Mä olin se joka ajo viikonlopussa yli 100km jotta nähtiin toisemme. Mä olin se joka aina oli yöt pois kotoa tai ajo aamuyöstä kotia. En nyt siis halua kuulostaa siltä, että mut olis pakotettu siihen tai mitään vastaavaa. Mutta ihmettelen vain, että olenko minä nyt sitten huono ystävä, kun en ole enään reissannut ympäri pohjanmaata?

Itse tulin siihen tulokseen, että en ole huono ystävä. Olen hyvä ystävä niille jotka ovat hyviä ystäviä minulle. Simple as fuck. Eli niille jotka arvoistavat ja kunnioittavat minua, sekä muita ihmisiä. Se että mainitsen myös muut ihmiset, on siksi että vihaan kaksinaamaisia ihmisiä. Te kaikki tiedätte sen ihmistyypin, sen joka on liiankin ystävällinen kaikille, kehuu ja ylistää, mutta kun hänelle kääntää selkänsä hän puhuu pelkkää paskaa. Sitä käyttäytymistä kun seuraa sivusta, tulee erittäin epävarma olo omasta asemastaan. En siis sano, että en ikinä itse puhuisi pahaa kenestäkään selän takana. Minäkin olen vain ihminen ja näitä sattuu välillä, vaikka yritän tästä tavasta päästä eroon. Mutta sen voin luvata, että en missään nimessä yritä kaveerata ihmisen kanssa josta en oikeasti pidä. Ystävällinen pitää toki olla, mutta siihen se jääkin, ystävällisyyteen. Että mikäli minulta saat kehuja ja ylistystä, tarkoitan sitä oikeasti. Siksi minulta niin harvoin kehuja kuuleekaan, yritän myöskin siinä parantaa tapani. Tunnen niin monta ihmistä jota arvostan ja jolle mun pitäisi se useammin kertoa!

Toivon että kaikki tekin yritätte olla ystävällisiä kanssaihmisille, muulloinkin kuin huomenna. Mutta olisiko huomenna se päivä, kun ei puhuta pahaa kenestäkään? Ei edes selän takana… 🙂

Over and out.

Ilahduta minua kommentilla...