Samoilla linjoilla eri aikaan

Tiedättekö sen ärsyttävän tunteen kun ei kertakaikkiaan ymmärrä toista ja se ei ymmärrä sua? Kun tekisi mieli vain ravistaa niitä ja saada ne järkiinsä tai kuuntelemaan, koska tuntuu siltä, että he eivät edes kuuntele. Näitä tilanteita tapahtuu mulle hiukan liian usein nykyään. Vaikka kuinka selvästi omasta mielestäni a r t i k u l o i n, niin ei millään olla samoilla linjoilla. Jännää tästä tekee se, että hyvin usein saan todeta ”sitähän mää tarkotin” tai ”sitähän mää sanoin”. Mutta nuo lauseet saan sanoa vasta päivien päästä siitä kun asiasta on ensimäisen kerran keskusteltu. Jotenka linjat on hyvin samanlaiset, mutta olen siellä eri aikaan kuin muut. Tuntuu että päämäärä on sama, mutta ei yritetä päästä sinne yhdessä vaan jokainen on siinä omassa kuplassaan. En tiedä oliko tuossa lauseessa mitään järkeä kenellekään muulle ku mulle….? :’D

Se on mielenkiintoista kuinka erillä tapaa ihmiset voi ilmaista asioita. Itse otan asiat hyvin sanantarkasti, välillä ehkä liiankin. Mikä taas tarkoittaa sitä, että mun on hyvin hankala yrittää ymmärtää ihmistä, joka ei tarkoita sanantarkasti sitä mitä sanoo. Eli mulle joutuu hyvin usein sanomaan, että ”en mää sitä niin tarkottanu vaan että…”. Pitää siis usein vääntää rautalangasta pointtinsa, koska asiat voi ymmärtää niin monella tapaa. Mä olen yleensä se, joka miettii kaikki eri vaihtoehdot mitä jollakin on voitu tarkoittaa ja sitten olen vain ihan ymmälläni ja pidän ihmisiä epäselvinä ja ärsyynnyn kun eivät osaa esittää asiaansa ymmärrettävästi. Sillä asiahan ei missään tapauksessa voi olla niin, että mä olisin se joka tekee asiasta hankalan. Noup, ei kuulu luonteeseen.

Yritän tässä nyt siis opetella, että jos loukaannun jostakin mitä mulle sanotaan niin en ottaisi sitä niin tosissaan. Haluan ajatella asian niin, että ihmiset ei tahallaan loukkaa toisiaan. Sinisilmäinen en voi sanoa olevani, sillä tunnistan kyllä valheen kun sellaisen kuulen. Mutta yritän ymmärtää, että kaikki ei näe asioita samalla lailla kuin minä. Kaikilla ihmisillä on ihan uniikki ajatusmaailma ja se on mielestäni aivan mahtavaa. Raivostuttavaa jos ei ikinä ole samoilla linjoilla, mutta useinmiten mahtavaa. Olisi hyvin turhauttavaa jos joku ajattelisi juuri samalla tapaa kuin itse ja olisi aina samaa mieltä. Sitä ei saisi ikinä uusia näkökulmia asioihin. Siksi olen hyvin kiitollinen siitä, että minä ja Herra Mies ollaan niin eri linjoilla välillä. Haastetaan toisiamme ajattelemaan asioita eri tavalla kuin yleensä, toimimaan eri tavalla ja näkemään asioita uusin silmin.

Understanding

Tämän tekstin pointtina oli varmaankin nyt se, että yritetään ymmärtää toisiamme jookos? Jos ei ymmärretä, niin yritetään edes.

Over and out.

Ilahduta minua kommentilla...