Risuja ja ruusuja

 Olen muutaman kerran miettiny tätä palautteen antamista. Askartelin firmalle sähköisen palautelomakkeen, ei kyllä olla otettu sitä vielä käyttöön, mutta sellainen on niin sanotusti vaiheessa. Eräällä toimittajalla on myös palautelomake. Tai oikeastaan sähköpostiin tulee kysely ”miten olemme onnistuneet tänään?” ja vaihtoehtoina on peukkua ylös taikka alas, mitä mieltä nyt sattuu olemaan. Itse nykyään poistan nämä suoraan, koska niitä tulee joka tilausvahvistuksen perässä. Vissiin joku automaatiojuttu, mutta mut vois poistaa listalta, alkaa pikkuhiljaa rasittamaan tuo sama viesti. Jos tilaan yhden oven ja tulee tilausvahvistus, niin on se pikkasen turhaa kysyä ”miten olemme onnistuneet tänään?”. Jos olis jotenki onnistunu sössimään yhden pienen tilauksen niin varmasti laittaisin palautetta, mutta jos kaikki menee niinkuin pitää niin eipäs sitä sitten tule mainittua asiasta.

Tuon lauseen myötä pääseekin itse asiaan, miksi kynnys moittia on niin paljon pienempi kuin kynnys kehua toveria jostain? Tänään sain asiakkaalta viestin ”hyvä ja kiitos 🙂 hyvää palvelua sinulta linda”. Jäin oikeen miettimään milloin viimeks olen saanut palautetta, siis ylipäätään minkäänlaista palautetta mun työstä. Yleensä ajattelen että jos asiakkaasta ei mitään kuulu niin hänellä on kaikki hyvin, koska niin se yleensä menee. En nyt oleta että kukaan asiakas lähtee erikseen kiittelemään palvelusta ketään, jos ei siis todellakin ole ollut erinomaista palvelua ja toimittu erikoisen hyvin. Tulee mieleen nämä vitsit siitä kun lentokoneessa kapteenille annetaan aploodit kun hän laskeutuu turvallisesti. Se on sen työ. Sen kuuluu laskeutua turvallisesti. Jos olis kauhea myrsky, toinen moottori hajonnu ja kapteenilla käsi poikki ja silti laskeutuu turvallisesti. Sillon, sillon jopa minä voisin taputtaa. Mutta näitä normaaleja suorituksia en ymmärrä, en laisinkaan.

Tietysti olen iloinen näistä kehuista ja kiitoksista aina kun niitä tulee, en todellakaan tarkoita sitä että ihan turhaan kehutaan. Piristäähän se mukavasti päivää kun kuulee että asiakas on tyytyväinen saamaansa palveluun. Itse olen erittäin huono kehumaan ketään, toisaalta töissä olen alkanut kiittämään ja pyytämään anteeksi aina kun siihen on aihetta. Monesti joudun pyytämään pieniä palveluita kolleegoilta, varastolta että tuoda tavaraa, myyjiltä että laskea hinta tai piirtää mulle jotain. Aina pyrin kiittämään, koska tiedän että keskeytän joka ikinen kerta niitten työt. Pitäis pyytää pikakurssi piirrustusohjelman käyttöön niin osaisin hoitaa asiakkaat ihan itsenäisesti niin pääsis tästäkin palveluiden pyytämisestä eroon.

Mutta pointtini siis tässä on se, että yrittäkää välillä kehuakin tai edes kiittää mikäli sinua autetaan. Se piristää mukavasti päivää ja tulee itseki paremmalle tuulelle kun huomaa että sai toisen ihmisen iloiseksi. Sitä tuntee itsensä paljon tärkeämmäksi kun saa kiitoksia, kun silloin kun vain auttaa eikä edes saa kuulla sitä pientä sanaa ”kiitos”. Tiedän että esimerkkini olivat hyvin työpaikkapainotteisia, mutta se on siksi että harvemmin tuntemattomia kehutaan. Oletan että kaikilla kotona on kumminkin tapana kehua puolisoaan/lapsiaan/ystäviään. Saa pidettyä miehenki hyvällä tuulella kun kiittää ja välillä kehuukin kun hän niin ahkerasti kaikessa auttaa. <3

Kiitos hei!

Over and out.

Ilahduta minua kommentilla...