Parisuhdeyritys

Mä oon tässä vähän miettiny… Ja kyllä tiedän, että yleensä tuollaisen lauseen jälkeen ei seuraa mitään hyvää mutta jatkan silti. Parisuhdehan on aikalailla verrattavissa yritystoimintaan. Mikä on ihan loistava ajatustapa tällaselle pienelle työnarkomaanille kuin itselleni.

  • Alussahan sitä, ainakin toivon mukaan, opitaan tuntemaan toisensa ja ymmärtämään mitä toinen haluaa tulevaisuudessa ja onko tulevaisuuden suunnitelmat laisinkaan samanlaisia tai sopivatko ne edes joiltain osin yhteen.
  • Mietitään mitkä ovat tavoitteet. Haaveillaan suuresti ja lopuksi pudotetaan tavoitteet ihan realistiselle tasolle. Vuosisuunnitelma, edes sen että missä näkee itsensä viiden taikka kymmenen vuoden päästä.
  • Jos tavoitteet ovat samat, mietitään miten sinne päästään. Mitä on tehtävä jotta tavoitteet saavutetaan yhdessä, että päästään siihen tilanteeseen, että on se oma nurmikko ja muksut taikka muutaman miljoonan liikevaihto.
  • Parisuhteissakin ensimmäiset vuodet ovat hankalimpia, kuten yrittäjilläkin. Ensimmäiset vuodet ovat niitä, kun etsitään paikkaansa. Se on sitä aikaa kun kokeillaan mikä toimii mikä ei. Tehdään työnjaot sen perusteella kuka osaa mitäkin parhaiten.
  • Kun alkaa olemaan vakaalla pohjalla voi miettiä sijoittamista kiinteistöön, siihen on sitten aikalailla sitouduttu. Ei tietysti peruttamatonta, mutta aika sitoviahan nuo kauppakirjat tuntuu olevan.
  • Kun on näin paljon asiaan sijoittanut voi tuntua siltä, että on jumissa nyt tässä. Siksi juuri tarvitaan niitä kehityskeskusteluja, jotta voi kehittyä ja se pitää mielenkiinnon yllä molemmin puolin.
  • Tavoitteen saavutettuaan pitää edelleen muistaa, että sitä ei voi vain jättää kaikkea. Vaan ylläpito on tärkeää, ilman sitä ei pärjää parisuhde eikä yritys vaikka asiat olisivat kuinka loistavasti.

Näinhän se yksinkertaisuudessaan on, niin parisuhteet kuin yrittäjyyskin. Se on joko kaikki tai ei mitään. Kummassakaan ei voi olla puoliksi mukana. Tai oikeastaan voi, mutta ei se mihinkään johda. Sitä on vain tyytymätön parisuhteeseensa eli yritys ei tuota. Vaihtoehdot on aikalailla onnellisina elämänsä loppuuna asti eli miljoonien tuotot taikka ero eli konkurssi. Eihän tämä sen hankalampaa ole ja aina voi yrittää uudestaan!

Joskus olen kuullut, että yritys on kasvanut liian nopeasti ja siitä syystä homma on sitten kussut. Itse en ymmärrä miten se on mahdollista. Tarkoitan siis, että miten on mahdollista että jos eteenpäin mennään kovaa vauhtia, niin miksi se on huono asia? Eihän sitä tietystikään voi investoida heti suurilla määrin, sen nyt sanoo järkikin mutta että liian äkillinen kasvu olisi ongelma niin sitä epäilen suuresti. Ongelmana on ollut se, että kasvu ei ole ollut hallinnassa. Ei niinkään se, että kasvu on ollut liian nopeeta.
Ymmärrätte varmaan kaikki miksi puhun nopean kasvun puolesta. Yksi syy on toki se, että olen hirmu malttamaton. Pitäis saada kaikki heti, mieluiten jo toissaviikolla. Toinen syy on tämä kun mun ja herra miehenkin suhde kehitty niin äkkiä. Mutta sekin oli mielestäni sitä hallittua kasvua.

Yrityksessä sekä parisuhteessa on ajatuksena toimia yhdessä. Puhaltaa yhteen hiileen, jotta pääsee tavoitteeseensa. Oli se sitten muutaman miljoonan liikevaihto taikka nurmikko ja muksut. Kumpikaan ei toteudu, jos ei toimi yhdessä. Päätökset tehdään yhdessä ja kompromisseja tarvitaan molemmilta puolilta. Kuten liiketoiminnassakin niin kaikki yrityksen sisällähän eivät aina ole tyytyväisiä ratkaisuihin mutta näkisin, että tavoitteet ovat tärkeämpia kuin oma mielipide juuri sillä hetkellä. Asioitahan voi tehdä ns. koeajalla, eli sopia heti, että koitetaan tehdä tämä tietyllä tapaa tietyn ajan ja sen jälkeen keskustellaan asiasta ja pohditaan, että onko ratkaisu toimiva vai tarviiko se muutosta.

Oikeasti näitä vertauksia oli paljon enemmän. Puhuttiin tästä yks ilta herra miehen kanssa. Mutta tiiviestetty versio tässä teille kaikille. Elämä on justihin niin yksinkertaista kuin itse haluaa.

Over and out.

Ilahduta minua kommentilla...