”Onko ongelma että minulla on vaimo?”

Käytiin eilen Sokojalla kahvilla, puheenaihe siirtyi jostain syystä häihin ja kihloihin menemiseen. Itse menin kihloihin kun olin vielä yläasteella. Nykyisen eksäni kanssa päätös tehtiin yhdessä ja oltiin iki onnellisia asiasta, silloin mulla ei käyny pienessä mielessäkään, että me jotenki muututtais. Nykyään pystyn ehkä myöntämään, että olin hiukan liian nuori sitoutumaan. Tai sanotaan niin, että olis vaatinu hyvin paljon töitä saada suhde kestämään teini-iästä asti lopun elämää ilman että olisi tullut mitään kriisejä. Itse olen muuttunut paljon. Eniten tietysti sen jälkeen kun muutin omilleni, en enää tehy samoja asioita kun kotona asuessa ja tapasin paljon uusia ihmisiä. Oikeastaan tuttuja tuli joka viikko uusia, en voi sanoa että ystäviä, mutta tuttuja. Muutamasta tuli tietysti ystäviäkin ja vielä tänä päivänäkin vaihdellaan kuulumisia ajoittain.

Itse tinderiä yms. käyttäneenä säikähdin sitä, kuinka helposti löytää uusia ihmisiä. Kuinka äkkiä kuluu koko yö kirjotellessa tuntemattoman kanssa. Mediassa syytellään juurikin tätä seuran löytämisen helppoutta kun on kyse erotilastoista ja/tai pettämisestä. Seuranhaun työkaluhan ei ole ongelma, vaan ihmiset jotka niitä käyttää. Samaten kuten aseet ei ole ongelma vaan ihmiset jotka käyttävät niitä väärin. Omasta mielestäni nuo seuranhaku sovellukset on tosi käteviä, eihän siellä moni tosissaan mitään hae, se on enemmänkin ajanvietettä ja oman egonsa pönkittämistä. Onhan se kiva välillä kuulla olevansa kaunis ja haluttava. Tässä tullaan siihen, mikä aiheuttaa sen että parisuhteessa olevat rekisteröityvät näihin sovelluksiin. Huomionhakuisuus, se on oikeastaan pääsyy tähän. Se että ei koe saavansa tarpeeksi huomiota parisuhteessaan. Jotenka joutuu hakemaan sitä muualta ja mikäs sen kätevämpää kuin sovellus puhelimessa.

Peilaan osaa näistä asioista itseeni mutta suurimman osan siihen mitä huomaan tuttavapiireissäni. Hyvin toimivissa parisuhteissa tällaista ei tietystikään pitäisi esiintyä. Mutta mielestäni vaikka näin kerran kävisi, ei se ole mikään syy päättää suhde ja masentua. Vaan näistäkin, kuten jo aikaisemmassa kirjotuksessa monesti sanoin, pitää oikeasti puhua. Vaikka se on hankalaa. Mä en tuomitse niitä jotka pettää, enkä myöskään vähättele niitä jotka on tullut petetyksi. Voin vain todeta, että sellasta sattuu kun kommunikaatiokyky ja kunnioitus toista kohtaan katoaa.

Kerran sain viestin facessa mieheltä joka on onnellisesti (niin ainakin luulin) naimisissa ja muutaman muksunkin jo saanut. Viesti sisälsi sydämiä ja hänen puhelinumeronsa, jos haluaisin joskus jutella. Oltiin päästy jutun alkuun edellisenä iltana muutaman oluen jälkeen ja tultiin toimeen ihan hyvin. Samaten muistan yhden taksireissun jatkoille; en mahtunut samaan taksiin muitten kans jotenka otin taksin yksin. Seuraan liittyi kumminkin mieshenkilö joka kysyi suoraan jos hän voi tulla mukaani vai onko se ongelma, että hänellä on vaimo ja lapsi?
Näissä tilanteissa mä en osaa vastata mitään. En siis oikeasti yhtikäs mitään, sillä en todellakaan ole se henkilö joka lähtisi vaimoa tavoittamaan ja juoruilemaan mutta en myöskään se henkilö joka pitää tätä hyväksyttävänä. Itse säälin molempia osapuolia, vaimoa siksi että hän on niin tietämätön ja miestä siksi että hän ei koe saavansa tarpeeksi huomiota kotona.
Tiedän todistetusti että pariskunta numero yksi on edelleen yhdessä. Toisesta en tiedä mutta veikkaukseni on, että ovat edelleen yhdessä. Monet ihmiset jotka ovat pettäneet, eivätkä ikinä jää siitä kiinni. Vaan ovat nyt menossa kihloihin, taikka odottavat lasta ja toinen heistä on onnellisesti tietämätön kaikesta mitä on tapahtunut. Se on harmillista ja erittäin surullista katsottavaa sivusta.

Olen aina ollut sitä mieltä, että tämä ns. kolmas pyörä on syytön. Ongelma on pariskunnassa itsessään, ei vain pettäjässä vaan myös siinä joka tulee petetyksi. Näitä tilanteita sen verran monta nähnyt/kokenut, että voisin sanoa että tiedän näistä kaiken. Jokasen näkökulman ja kysymyksen joka käy mielessä. Kaikilla on tietysti eri rajat pettämisen suhteen, samaten on avoimia suhteia ja minähän en voi tietää jos yllä olevilla pariskunnilla tämä raktaisu oli. Mutta jos nyt karkeasti sanotaan, että kymmenestä naimisissa olevasta miehestä, seitsemän on yrittänyt iskeä minut, niin veikkaisin että ainakin puolet on ihan tietoisesti pettämässä. En tosiaankaan tiedä kuinka yleisiä nämä avoimet suhteet ovat, enkä oikeastaan haluakaan, koska koko ajatus siitä sotii mun moraaleja vastaan. Mutta puolet on vissiin aika yläkanttiin heitetty. Jotenka nämä tilastot ovat suoraa sanottuna kauheita ja saa minut voimaan pahoin.

Pointtini tässä on siis se, että huomioikaa puolisoanne. Kaikki tekevät joskus virheitä, pettäminen on tietysti suuri virhe. Painoitan taas, että se on virhe molemmilta osapuolilta mikäli asiaa ei saada päätökseen. Tämä on siis minun puoleni kolikosta, kaikilla on omat mielipiteensä ja tiedostan sen, että tämä jakaa porukan kahtia. Mutta pääasia on siis se, että parisuhteessa molemmat ovat onnellisia ja asioista pystyy keskustelemaan. Luulisi että nämä pitkään aikaan parisuhteessa olleet olisivat niitä jotka vähiten pettävät, mutta oman statistiikkani mukaan asia on toisin päin. Kuten alussa sanoin, ihminen muuttuu, minä muutuin. Kukaan ei siitä vain silloin mulle kertonut.

Nyt vielä huhujen estämiseks:
Meillä menee hyvin, nämä asiat eivät tule nykyisestä elämästäni.
Don’t worry. Lisää kokkolan pisimmät treffit päivityksiä tulee vielä.. 😉

Over and out.

2 kommenttia artikkeliin ””Onko ongelma että minulla on vaimo?”

Ilahduta minua kommentilla...