Nykynuorilla on niin helppoa –  vai onko? 

Oon monesti saanu kuulla sitä, kuinka helppoa nuorilla on nykyään, että ei ymmärretä miten ne ei jaksa tehdä mitään. Kuinka työnteko ei nappaa, kuinka koulu ei kiinnosta, kuinka ne vaan roikkuu netissä. Seuraavana yleensä tulee se perus;”kun minä olin nuori niin käveltiin kaverin luo ja leikittiin ulkona, ei pelattu koneilla ei. Talvipakkasillaki hiihdettiin kouluun käpylehmillä ja sauvat oli eri pituiset. Sillon nuoretki kunnioitti muita, toisin kuin nykyään… ”

Itselläni ei ole lapsia, mutta toki toivon, että jonain päivänä olisi. Toivon että vanhempana ymmärrän lastani ja se ymmärtää mua. Toivon, että ymmärrän edes sen verran, että on raskasta olla nuori nykymaailmassa. Suorituspaineet ovat kovat. Kaikki haluaa erottua edukseen; olla se jolla on eniten seuraajia instassa, suurin määrä ystäviä facessa, parhaimmat yhteistyökumppanit blogissa, eniten tilaajia vlogissa… Kaikkia näitä mittareita voi kaikki seurata, kaikki nämä on nähtävillä netissä koko maailmalle. Voit verrata, saiko nyt minun vai naapurin muijan selfie enemmän tykkäyksiä. Ennen tällaisia mittareita ei vain ollut, hankalahan sitä koulukuvaa joka tuli kerran vuodessa, epäonnistuneena, oli jakoon laittaa.

Yrittäkääpäs sanoa nuorelle, että turha siellä facessa ja IG:ssä on roikkua. Toki siellä on ikärajat, mutta harva vanhempikaan niistä välittää, koska sehän on vain some. Vanhemmat itsekin ovat usein niitä, jotka kaiken postaavat nettiin. Aina on uusi päivitys, millä kaivataan sitä juttuseuraa, tykkäyksiä, kommentteja taikka jonkunlaisia reaktioita. Joten mikä olet sanomaan lapsellesi, että ei siellä kannata olla? Ja vaikka et itse olisi, niin katso ympärillesi. Siellä kaikki on, maailma on vain yksinkertaisesti siirtynyt nettiin, mikä on toki tavallaan harmi. Mutta jos lapsesi ei halua jäädä ulkopuolelle, niin yritä ymmärtää.

Mitä kunnioitukseen tulee, ei sitä mielestäni enää niinkään opeteta. Lapsille annetaan viikkorahaa, jos se loppuu kesken niin annetaan vähän lisää jotta se pysyy poissa jaloista vinkumasta. Sen rahan eteen ei parhaassa tapauksessa tarvitse tehdä mitään, vanhemmat on näppäriä rahasampoja niin ei ihmekään, että työnteko ei kiinnosta kun vanhemmat elättää. Kunnioitusta ei löydy, koska kukaan ei ole ollut asettamassa niitä rajoja ja sääntöjä mitä noudattaa. En sano, että mullakaan olisi ollut tosi rajoitettua mitä saan ja mitä en saa tehdä. Ja vaikka olisi ollut, niin rajat on tehty rikottavaksi. Minkä mun vanhemmat varmaan oli jo oppinut kolmen veljeni jälkeen. Silti näkisin, että musta tuli ihan OK tapaus. Koska mulle opetettiin, että töitä pitää tehdä, vanhempia kuunnella ja mua muistutettiin siitä, että kun muutan pois kotoa ja elätän itseni, saan tehdä kaiken sen mistä teininä vinguin.

En sano, että kaikki on vanhemmista kiinni, koska se vaatii paljon itse nuoreltakin. Mutta miettikää, kuinka hankalaa on yrittää olla erillainen maailmassa jossa kaikki muutkin haluavat olla erillaisia.

Over and out. 

2 kommenttia artikkeliin ”Nykynuorilla on niin helppoa –  vai onko? 

Ilahduta minua kommentilla...