Mustasukkaisuus ja rakentava riitely

Monesti ajatellu kirjottavani asiasta, koska voisin melkein todeta että olen asian ammattilainen. Olen monesti, tällä tarkotan tosiaan erittäin monesti ollu tilanteessa missä mustasukkasuus otti vallan ja toimin erittäin ajattelemattomasti. En ole vain ikinä tästä asiasta kehdannu kirjottaa sen enempää, se on oikeastaan yks mun luonteenpiirre jota häpeän eniten. Monet mun kavereistakaan ei oikeastaan taida tietää kuinka mustasukkanen oikeasti olen, tai siis olen ollut aikasemmin. Siitä en paljoa puhunut, sivutin sen aina jollain huonolla vitsillä tai sitten annoin miehelle vielä isomman syyn olla mustasukkanen minusta.

Nyt olen muutaman artikkelin asiasta lukenu ja ymmärtäny, että tämähän on oikeastaan ihan normaalia. Se taasen miten asiaan reagoin on asia erikseen, mutta alunperinhän häpesin koko tunnetta ihan suunnattomasti. Nykyään en niinkään paljon. Petelle kyllä hyvin suoraa olen kertonu mikä mua ahdistaa. Lopuksi kyllä yleensä totean että ”tiedän että se on tyhmää mutta…”. Ne on vain asioita mistä mun on pakko sanoa, jotta se ymmärtää että en ole sille vihanen vaan että tämä on mun oma ongelma mihinkä se ei ole millään lailla syyllinen.

Mulle ehkä suurin ongelma aina on ollu eksät, syystä en oikein ole varma sillä tämä on aina ollu jollain tapaa ongelma. Luin blogikirjoituksen, hukkasin kyseisen kirjotuksen muuten heti sen jälkeen, mutta siinä oli mainittu samasta. Nainen oli nuorempi kun muutettiin yhteen ja siinä vaiheessa hän oli mustasukkainen siitä, kun mies jo olikin elänyt yhteistä elämää eksänsä kanssa. Kokenut jo kaikki nämä asiat jotka nyt oli hänelle uusia. Tähän voin samaistua todella paljon, sama asia on mulla pyöriny muutaman kerran mielessä. Mulle ei niinkään ole ongelma itse eksä (koska mielestäni kaikki mieheni eksät täytyy olla erittäin tyhmiä ihmisiä, koska ovat päästäneet tollasen miehen käsistään. No offense mutta…) vaan syynä on se, että mulle kaikki tämä on uutta ja sille taasen ei. Mutta kyllähän tämäkin tunne katoaa pikkuhiljaa, helpottanu tosi paljon nyt jo, kun asiasta on puhuttu. Kaikki parisuhteen on erillaisia, jokainen suhde on yksilöllinen ja näitä ei millään voi lähteä vertailemaan. Ei kenenkään kohdalla.

Tästä erittäin näppärä aasinsilta tähän ns. ”rakentavaan riitelyyn”. Entisissä suhteissa en todellakaan tätä osannut, enkä oikeastaan edes yrittänyt. Jos joku vitutti, sanoin sen hyvin suoraan ja jos herra ei halunnu olla samaa mieltä niin mökötettiin tai lähdettiin meneen. Tietyissä asioissa mulla oli hyvin jyrkät mielipiteet ja mun piti aina saada haluamani läpi. Odotin mieheltä ajatustenlukua, että sen pitäis tajuta mitä haluan kuulla, mitä olen vailla ja mikä mua vaivaa. Nykyään yritän kertoa, vähän liianki perusteellisesti mistä mun ahdistukset johtuu. Käyn läpi jokaisen yksityiskohdan, koska tuntuu siltä että mun pitää perustella mun tunteita myöskin itelleni välillä. Olen aina tavoitellu täydellisyyttä ja jos löydän itsestäni vian (esim.mustasukkaisuus on omasta mielestäni vika, ei ominaisuus) niin yritän saada sen perusteltua niin, että siinä oikeasti on järkeä ja minussa ei ole vikaa vaan reaktioni on kohtuullinen. Näissä tilanteissa huomaa sen, että ennen oon vähätelly mun tunteita aikalailla. Nykyään itse pohtimalla asaa ja puhumalla siitä ni on selvinny aika paljosta.

Jotenka naiset, me saadaan olla välillä mustasukkasia, vihasia, kärtysiä ja mahdottomia. Kunhan myös selitetään miehelle että miksi. Selitetään ihan kädestä pitäen, miksi olet vihainen, miten tähän tilanteeseen ollaan tultu ja varsinki sen mitä ne voi asialle tehdä jotta tämä ei toistu ja mitä tehdä jotta siitä päästään yli. Miehet ei aina ymmärrä kuinka herkkiä me osataan olla, kuinka paljon huomiota me kaivataan ja mikä on juuri se sun juttu mikä sua piristää kun olet sillä tuulella. Tässä taas toistan sitä, mitä kaikki naistenlehdet sanoo, puhuminen on parisuhteen A ja Ö. Niinhän se kyllä vain on, vaikka se niin kliseeltä kuulostaakin.

Over and out.

Yksi kommentti artikkeliin ”Mustasukkaisuus ja rakentava riitely

Ilahduta minua kommentilla...