Minä?

Tää on pyöriny mun mielessä aika paljon viime aikoina. Oon nimittäin muuttanu aika paljon tapojani, tai ainaki yrittäny. Mutta että mitenköhän muut ihmiset näkee mut, huomaako ne ees näitä muutoksia mitä musta ja mitäköhän musta on ennen ajateltu? Ei sillä periaatteeessa ole mitään merkitystä, kunhan itse on tyytyväinen, mutta mietityttäähän se, että miten muut näkee mut. Tiedän että sillon ku olin citttarissa ja huushollissa samaan aikaa töissä, tai sillon ku olin koulussa ja cittarissa ni olin aika itsekeskeinen. Mutta mulla ei kertakaikkiaan ollu sillon aikaa muulle ku työlle ja oon pahoitellu sitä monelle. Tänä vuonna ku oon ollu vain yhdessä paikkaa ni oon kerenny nähdä paljon enemmän kavereita ja hankkimaan monia uusia, eli jotain positiivista siitäki tuli että jätin yhden työpaikan. 
Mulle on oikeasti sanottu että oon jotenki ylisosiaalinen. Mun mielestä ei voi edes sanoa ihmistä ylisosiaaliseks. Itse en edes pidä itseäni mitenkää sosiaalisena, yritän vain kaikissa nähdä jotain hyvää. Sillä kaikistahan sitä löytyy. Ja kyllä, ihan kaikista, tai sitten vain nään sen mitä haluan. Tiedän minkälaista on jos kerran mokaa ja kaikki tuomitsee sen takia lopun ikäänsä. Mä en sellasta yleensä harrasta, sana yleensä ilmesty tuonne koska on tiettyjä henkilöitä jotka oon tuominnu ennenku tunsin kunnolla. Yleisesti katsoen oon kyllä aika helposti lähestyttävä, yritän ainaki olla. Varmaan juurikin siksi mua aika usein käytetään aika paljon hyväks, ei siis mitään vakavaa mutta pikkujuttuja. Rahan lainaamista, kyydittämistä ynnä muuta pientä. Mun on niin hankala sanoa ei kenellekään ku haluaisin kaikkia auttaa. Mutta eikös se oo niin että pääasia että kaikki pärjää? 
Mietin tässä, että mikä on mun elämässä tärkeintä, mitä en pärjäis ilman? Hymyilyttää hiukan sanoa että työ tulee aika korkeelle listalla. Ilman sitä en varmaan pysyis järjissäni. Tietysti perhe ja ystävät ja nämä jotka on kaikille ihmisille tärkeitä, mutta monet ei ymmärrä sitä kuinka iso osa elämää työ oikeasti on. Siellähän suurimman osan päivästään viettää, sieltä ne ideat tulee ja siellä ainaki arvostetaan ja asiakkaat kiittelee sun muuta. Kiitosta saa nykyään hyvin harvoin missään muualla ku töissä. Sitä sanaa yritän kans käyttää enemmän nykyään, nimittäin ”kiitos” tai ”anteeks” ei vie mitenkään paljon energiaa ja ne antaa niin hyvän mielen toiselle.

Vähän nyt taas eksyin tästä alkuperäsestä aiheesta. Tai ei tässä ny periaatteessa aihetta ollutkaan, sainpas taas avautua hiukan. Oli pakko päästä kirjottelemaan jotain tässä samalla ku hiukset kuivuu.

Mun keittiöremppa on muuten melkee suunnitteluasteella. Pitäis noita ovia mittailla ja kattoa että minkä hintaseks tulee uudet, että jos varallisuudet riittää nyt vai pitääkö säästökuurille. Tason makkariin ainaki tilaan tässä pikkuhiljaa ku saan värin päätettyä. Tilauskaavake on jo tehty kolleegan avulla vain ku täyttäis värin ni vois saada asiaa eteenpäinki. Ei se oo heleppoa.

Over and out.

Ilahduta minua kommentilla...