Kokkolan pisimmät treffit osa 9

Huomasin, että kirjoitin viimeksi meistä vuosi sitten. Sillon asuttiin vielä kerrostaloasunnossa ja meillä oli vesivahingon korjaustyöt kesken, oli se vain kauheaa aikaa…

Me ollaan muututtu taas niin paljon tuosta ajasta ja ollaan nykyään paljon vakaampi pariskunta. Riitoja on huomattavasti vähemmän ja ne on nykyään erilaisiakin, paljon hillitympiä. Syynä on varmaan se, että me molemmat tiedetään mihin se riita kumminkin päättyy; molemmat mököttää omissa oloissaan kunnes toinen tulee pyytämään anteeksi. Joten tämän kohdan voi pikakelata ja pyytää anteeksi heti kun tajuaa tehneensä väärin.

Viiden päivän päästä ollaan oltu kihloissa jo kaksi vuotta! Tästä keskusteltiin jopa yksi ilta, että onko se yksi vai kaksi vuotta, mutta noin vain on vuodet vierähtäneet ja ollaan oltu yhdessä jo niinkin ”kauan”. Ei voida enää laittaa oikeastaan mitään sen piikkiin, että ollan oltu yhdessä niin vähän aikaa. Toki opin uusia asioita herra miehestä vieläkin, en toki yhtä usein kuin ennen mutta silti ja ne uudet asiat eivät enää ole niin isoja kuin ennen. Uusin juttu taisi olla, että hän ei tiedä kaikkea autoista, kuten olen aikaisemmin ajatellut. Oon pitäny sitä pienenä mekaanikkona mutta Vaasan reissulla mulle paljastui, että ihan jokaista asiaa ei herra mieskään tiedä ja olin hyvin hämmentynyt.

Enää en ole yhtä mustasukkainen ja vainoharhainenkaan kuin ennen. Nyt voin jopa myöntää sen, että olen ehkä joskus hiukan ylireagoinut tietyissä asioissa, mutta sekin on nyt jäänyt. Joten te naiset jotka ajattelette, että elämä tulee olemaan yhtä vainoharhaisuutta koko suhteenne ajan, no worries! Siinä 2,5 vuoden kohdalla se helpottaa!

Over and out.

Ilahduta minua kommentilla...