Kokkolan pisimmät treffit osa 7

Jos tänä vuonna ei olisi ylimääräistä päivää helmikuussa, olisi mulla ja herra miehellä vuosipäivä tänään. 1.3.2015 on päivä kun se tuli käymään eikä vieläkään ole kyllästyny, jotenka vissiin jotain oon tehny oikein.

Viikonloppuna mietittiin että miten tähänki päädyttiin, ku ei tämän näin pitäny mennä. Toki olen siitä erittäin iloinen ja kiitollinen, että vieläkin ollaan yhdessä. Mutta alkuperäiseen suunnitelmaan tämä ei kyllä kuulunut. Oikeastaan mulla ei ollut mitään kummempaa suunnitelmaa. Ei oikeastaan kiinnostanut suunnitella mitään muuta kuin töitä.

Vuodessa meille kerkes tapahtua paljon, enemmän ehkä kuin ”normi” pariskunnalle mutta tämä on justiin meille sopivaa. Muutettiin yhteen oikeastaan heti. Se tunne ku herra mies raahas kamojaan hissiin ja seisottiin siinä ja katottiin toisiamme. En voinu ajatella muuta kuin että tämä on nyt sitte vissiin tässä. Tämä on nyt sen verran vakavaa, että en enää miestä vaihda. Vaikka en sitä oikeastaan tuntenutkaan, ni se vaan tuntu sillon oikealta. Kesällä mentiin myös kihloihin. Se on ehdottomoasti paras päivä koko vuotena. En haluaisi leveillä, mutta on tuo nyt kans, että se oikeasi järjesteli noin paljon mun takia. Niin romanttista! Loppuvuodesta DataFixistä tuli meidän yritys, saadaan yhdessä kasvattaa sitä ja suunnitella firman tulevaisuutta. Pieni työnarkomaani sisälläni hyppi onnesta kun paperit allekirjotettiin. Vihdoin pääsin tähän pisteeseen.

Vuoteen on tietysti mahtunut myös paljon erimilisyyksiä ja riitoja. Itseasiassa viime viikot ollaan oltu ihan pohjalla jotenka matka tästä on vain ylöspäin. Molemmilla hermot kireällä ja riitaa syntyy vaikka jos mistä. Mutta kaikesta sitä vain selviää. Ei ole olemassakaan sellaista suhdetta jossa ei ainuttakaan riitaa ole. Toisaalta hyvä niin, sillä jos ei olisi riitoja ei myöskään oppisi tuntemaan toisiaan niin hyvin. Vuoden aikana oon ehkä oppinu eniten meidän riidoista, niin itsestäni kuin hänestäkin.

Aina välillä yllätyn siitä, kuinka samalla tavalla ajatellaan vaikka aluksi kuulostaa siltä että ollaan ihan eri mieltä asioista. Oletan että näin käy myös muilla, kun ei aina puhu samaa kieltä. Hermoja raastavinta on ehkä se kun pitää kysellä uudestaan ja uudestaan eri muodossa asioita jotta ymmärretään toisiamme. Mutta sekin on enemmänkin ominaisuus kuin vika, ajatella kuinka täydellinen pariskunta on sellainen joka ajattelee eri tavalla mutta kumminkin loppupeleissä ymmärtää toisiaan?

Over and out.

Ilahduta minua kommentilla...