Kokkolan pisimmät treffit osa 6

Pari kertaa mietin, että jatkanko mä enään kirjottamista tästä osasta elämääni ja tulin siihen tulokseen, että tämä on paras ja vaikuttavin osa mun koko elämässä. Joten tietysti mä tätä jatkan, näitä on yllättävän mukava lukea läpi aina välillä. Viime osa tuli sattumoisin muutama tunti ennenkuin Pete kosi mua. Sen jälkeen kirjoittaminen yleensäkin jäi vähän vähemmälle, jopa hurjat kaksi julkaisua sen jälkeen ja molemmat liittyi aikalailla töihin. Syytä tähän mä en oikeastaan tiedä, onhan tässä tietty ollu kaikenlaisia kiireitä, töissä ja kotonakin. Näihin kirjoituksiin yleensä iskee inspiraatio silloin kun on hyvä fiilis kaikesta. Häistä olin jo kerran kirjoittamassa, mutta se jäi koska eipä niistä paljon kerrottavaa vielä ole. Päivämäärän kyseliöille ollaan vastattu että parin vuoden sisällä, jotenka hetken vielä joudutte odottamaan.

Koko tämän kategorian kirjotukset saa meidän elämän kuulostamaan täydelliseltä ja että ollaan vailla murheita. Nyt päätin lähestyä asiaa eri tavalla. Meille tämä kuukausi on ollut aika raskas, kaikella tavalla. Molemmilla on ollu kiireitä töissä ja muutenkin väsyny jotenka yhteenottoja on tullut aina välillä väsymyksestä. Huvittavinta tässä on se, että minä itse kirjoitin rakentavasta riitelystä kerran jopa blogikirjoituksen. Noudatanko itse aina niitä sääntöjä mistä itse kirjoitin? En todellakaan! Olisi tietysti suotavaa, että noudattaisi itse omia neuvojani jos niitä muille lähden jakamaan. Mutta nyt oon ymmärtäny sen, että se ei todellakaan ole niin helppoa kuin miltä mä sain sen kuulostamaan kirjotuksessani. Yleensä me saadaan kyllä puhuttua kaikki asiat läpi samana iltana. Mutta minun mielestä, erimielisyyksien/väärinkäsityksen selvittelemiseen ei pitäisi kulua montaa tuntia. Pääasia on tietysti se, että asiat saadaan selvitettyä, mutta tuntee itsensä vain niin epäonnistuneeksi kun ei aina jaksa selittää mistä on kyse.

Mulla on suuri tarve olla täydellinen ja näissä tilanteissa sen huomaa ehkä parhaiten. Haluaisin aina olla se ymmärtävä vaimoke, joka ei ole hankala ja joka ei valita. Mutta musta ei ilmeisesti ole siihen ja se on kuulemma Petelle ihan fine, väittää haluavansa mut silti, vaikka olen vähän hankala. Onneks mä en kumminkaan huuda tai muutenkaan riehu kun oon vihainen, olen vain muutenvaan ärsyttävä ihminen. Jotenka sillä tavallahan tämä on sille vissiin aika helppoa. Toivon ainaki että se on asiasta oikeasi sitä mieltä.

Mikään suhde ei ole sellainen, että ei ikinä ottaisi yhteen toisen kanssa tai olisi eri mieltä asioista. Tiedän sen, että me ei olla ainut pariskunta joka välillä riitelee turhistakin asioista. Se ottaa vain niin voimille kun riitelee, kun niin haluaisi selittää ja olla ymmärtäväinen, muttakun aina ei jaksa. Vaikka aina pitäisi jaksaa edes sen verran, että pystyisi jutella asioista. Nyt asiat on onneks jo paremmin, eikä olla pitkään aikaan otettu yhteen mistään. Jotenka se oli varmaan vain se väsymys joka sai meidät reagoimaan asioihin pikkasen negatiivisemmin.

Saatiin viikonloppuna järjestettyä olohuone uusiksi, ne jotaka instagramissa mua seurailee huomasikin varmaan että sohva ja kirjahylly vaihto paikkojaan ja pidän tästä paljon enemmän kun alkuperäisestä ratkaisusta. Toisaalta siksi, että tila näyttää nyt avarammalta mutta myös siksi, että tällä kertaa Pete on ollu mukana järjestämässä asuntoa. Se tekee siitä vielä paremman. Mun sydän suli, kun herra mies sanoi, että ei ole ikinä tuntenu oloaan missään yhtä kotoisaksi kun meillä. Mikä pitää kyllä mun kohdalla myös paikkansa. Kuten meidän seinätekstikin sanoo ”A house is made of wood and stone, but only love can make a home”.

Perfect relationship

Ilahduta minua kommentilla...