Kokkolan pisimmät treffit osa 5

Padampam! Meillä on nyt 24. viikkopäivä, eli meidän hassun laskutavan mukaan kuusi kuukautta. Suomeksi sanottuna puoli vuotta. Puhuin aikasemmin siitä, että pitäis pitää kuherruskuukausi ja kiriä se aika mikä me alussa ”menetettiin”. Nyt meillä oli se, tai noh oikeestaan puoli kuukautta mutta onhan seki jotain. Otettiin loma samaa aikaa jotta saadaan viettää aikaa yhdessä.

Lomalle ei oikeastaan ollut minkäänlaisia suunnitelmia, muutamia projekteja väsättiin ja käytiin Härmän power truck showssa. Selvittiin sieltäkin hengissä vaikka meno- ja paluumatkalla oli vähän läheltäpiti tilanteita, kuten myös itse paikan päällä. Niinkuin iltalehdet isosti kirjottivat ja kritisoivat.

Muuten loma meni eniten siinä että puhuttiin asioista, opittiin uusia asioita itsestämme ja toisistamme. Oon onnellisempi ku ikinä, vaikka välillä onki ollu vähän hermot kireellä ihan vain luonteeni takia, ni tämä kaikki on kyllä sen arvosta.

Mä en ymmärrä että aika on menny näin äkkiä. Äskenhän me vasta ängettiin Peten tavaroita hissiin ja raivasin tilaa sille vaatehuoneesta. Mikä oli mulle ihan uus juttu, siis että siellä on muittenki vaatteita ku mun omia. Muistan vieläki sen ku laitettiin sen tavaroita täällä paikalleen, molemmat vaan hymyili, en tiedä puhuttiinkohan me ikinä siitä, että me tehtäis tää yhteenmuutto liian äkkiä. Oltiin tunnettu toisemme vasta pari viikkoa, mutta ku se ny kumminki oli joka ilta täällä ja tömä tuntu niin oikealta niin mitäs sitä jarruttelemaan. Periaatteessahan puoli vuotta tulisi täyteen vasta 1.9.2015, mutta kun me nyt viikoissa alettiin tätä laskemaan ni jatketaan sillä. Tämä viikkojen lasku tais saada alkunsa siitä, kun todettiin että muut varmaan etenee näissä asioissa kuukausien sisällä mutta me viikkojen. Niin tämä laskutapa jäi vähän päälle, ei saa olla niinku kaikki muut.

Joskus mulle tulee sellanen hassu fiilis, ihan ykskaks mietin että miten tämä voi olla totta? Kuka tuo mies on joka oikeasti pysyy mun rinnalla? Miten se saa mut näin onnelliseksi? Miksi se musta niin välittää? Ette voi aavistaakaan kuinka ärsyttäviä tilanteita nämä on jos on julkisella paikalla, ku melkein tulee tippa linssiin ku mietin sitä kuinka hyvin meillä on asiat. Rakastun Peteen vain enemmän ja enemmän päivä päivältä, mikä ei pitäis olla mahdollista. Meillä menee edelleen välillä öisin myöhään ennenku ruvetaan nukkuun, ku löytyy niin paljon keskustelunaiheita. En edes kehtaa kertoa montako viestiä messengerissä ollaan lähetetty, saatika sitten montako kuvaa. Sen voin sanoa, että kuvia on sen verran että koko sovellus kaatuu kun niitä yrittää käydä läpi.

Mä niin toivon että kaikki löytää tällaisen kumppanin. Kumppanin jonka kanssa voi jakaa kaiken ja kertoa kaiken. Kumppanin joka ymmärtää ja rakastaa myös sillon kun ei edes itse itseään ymmärrä, eikä ole tippaakaan rakastettava.

image

Over and out.

Ilahduta minua kommentilla...