”Kaikki nuoret ovat epäkohteliaita..”

Ei ole muuten aina helppoa olla suomalainen. Kun muutin kerrostaloon aloin tervehtimään kaikkia jotka sattui rappukäytävässä tai ovella tulemaan vastaan. Joka kerta. Vaikka näki monesti päivässä niin pelkkä ”hei” riittää hyvin ja päivä jatkuu mukavasti. Kerran jätin tervehtimättä kun tulin kotia, ovensuussa oli porukka jolla näytti olevan juttu kesken, jotenka en viitsinyt häiritä ja kävelin vain ohi. Niin ei olisi saanut tehdä. Ennenkuin ovi sulkeutui takanani kuulin kuinka todettiin, että nämä nuoret on niin epäkohteliaita kun eivät edes tervehdi. Sillä sekunnilla, edustin kaikkia nuorempia ihmisä jotenka pahoittelen jos naapurini ovat nyt sitä mieltä, että kaikki nuoret ovat epäkohteliaita. Se menee mun piikkiin, koska kerran jätin tervehtimättä.

Kuva on sivulta: www.finnishnightmares.blogspot.fi Löydätte sen myös Facebookista!

Tämän jälkeen, olen joka ikinen kerta tervehtinyt. Olen myös joka ikinen kerta ollut se joka tervehtii ensin. Mikä siinä on niin hankalaa sanoa yksi sana naapurille? Vaikka mua mutisten tervehditään takaisin, ei tulisi mieleenkään valittaa siitä, että kun nämä iäkkäämmät eivät omaa mitään käytöstapoja. Kun meitä on niin moneen junaan, ei kaikki ole samanlaisia vaikka onkin samaa ikäluokkaa.

Muistan kun olin menossa työterveyteen ja se sijaitsee kerrostalossa missä on myös asuntoja. Hissiin tuli samaa aikaa kanssani about 30v naishenkilö joka tervehti mua iloisesti. Tervehdin tottakai takaisin, hämmennys vissiin paistoi läpi tervehdyksestäni ja hän vain nauraen totesi, että ”ai et tainnukaan asua täällä”. Totesin hänelle, että en mutta kiva että tervehdit. Tästä jäi tosi hyvä fiilis, että ei kaikki suomalaiset ole tuppisuita ja ihmisillä on vielä käytöstapoja. Sillä olisin voinut olla hänen naapuri, hän pelasi varman päälle. Itse olen todennut, että käytävä, hissi sekä ovensuu ovat hyviä paikkoja tervehtiä. Taloyhtiön piha taikka parkkipaikka ei taasen ole, se on jo sitä vähän ulkopuolista aluetta. Ei siellä puhuta kenenkään kanssa, siellä voikin olla joku muu kuin oikea naapuri. Miksi sitä nyt haluaisi sellaista tervehtiä ja piristää jonku ihan vieraan päivää?

Tässä huomaa myös eron ihmisissä jotka ovat työskennelleet asiakaspalvelualalla ja niihin jotka eivät ole päivääkään sellaisessa työssä olleet. Tietysti käytöstavat on sellainen asia jonka oppii kotona, kotoahan tällaiset asiat aina lähtee ja itse olen siitä ylpeä, että mun vanhemmat on mulle sen opettanu. Niitten ansioista omaan ainakin omasta mielestäni hyvät käytöstavat. Mutta suuri apu on myös ollut mun työpaikat, juurikin kassa sekä infotyö, missä kohdataan monenlaisia ihmisiä ja kuullaan mitä eriskummallisia kysymyksiä ja kommentteja. Ei töissä tulisi mieleenkään olla tervehtimättä taikka kiittämättä, jotenka miksi sitten työajan ulkopuolella käyttäytyisi yhtään sen huonommin?

Yrittäkää edes kerran päivässä moikata naapuria.
Ajatella minkälainen piristys se voi olla jonku päivään, että edes joku huomioi?
Jo pelkkä hymy voi pelastaa niin paljon!

Over and out.

 

Ilahduta minua kommentilla...