#enmäämitäänmiestätarvi

Yllä oleva oli mulle instassa tuttu häshtagi sillon ku mulla ei ollu miestä. Tästä olen pariin otteeseen saanu kuulla, että mites se nyt menikään, ethän sää mitään miestä tarvinu? Se on totta, mä en sillon tarvinu miestä, enkä muuten tarvitse nytkään miestä yhtään mihinkään. Pärjäisin vallan mainiosti myös ilman miestä talossa tai elämässäni.

Nämä lauseet kuulostavat väärältä, koska kirjoittaja on kihloissa oleva ja asuu yhdessä miehensä kanssa. Mutta kyse on siis nyt tarpeesta ja pärjäämisestä. Mä toivon, että jokainen nainen pystyy toteamaan saman kuin minä. Tulla samaan tulokseen, että pärjäisivät myös ilman miestään. Eivät ole millään tapaa riippuvaisia hänestä. En sano tätä nyt vähätelläkseni miestäni, muiden miehiä tai kaikkia miehiä yleisesti. Vaan siksi, että miehet ymmärtäisivät sen että me ei todellakaan olla mitään neitoja hädässä jotka täytyy pelastaa. Me ollaan tasan tarkkaan yhtä itsenäisiä kuin te.

Ehkäpä ainut kerta kun mies oikeasti on sen oloinen, että tarvitsee naistaan on sillon kun sillä on flunssa tai kun pitää sitoa solmio. Kaikki tietää, että kun miehellä on flunssa se on aika lähellä kuolemansairasta sillon. Sitä kutsutaan ilmeisesti nimellä miesflunssa, se on tietysti paljon pahempi kuin normi flunssa. Sinä hetkenä kun miehesi sairastaa miesflunssaa, sillon se tosiaanki tarvitsee tukea. Sillon se ei varmastikaan kykenis edes hengittämään, jos ei sitä välillä muistuttais asiasta. Mutta puolustukseksi miehille, tästä on tutkimus! Asiaa on tutkittu ja todettu, että kun mies on kipeä, se on oikeasti kipeämpi kuin nainen. Voisin veikata, että tämän tutkimuksen on tehnyt mies, mutta enpäs lähde asiaa sen enemmän kommentoimaan.

Me kaikki pidetään huomiosta, tottakai. Se on maailman piristävin asia kun joku kehuu sua. Kertoo kuinka kaunis olet, kuinka tärkeä olet ja huomauttaa siitä että olet laihtunut. Tuota viimeistä kehua sanoessa, kannattaa valita tilaisuus ja sanansa tarkkaan. Jos ei osaa vain jättää sitä lausetta siihen on parempi vain pitää suunsa kiinni. Ei ole mitään pahempaa kuin vihainen nainen, joka luulee että sitä on haukuttu lihavaksi. Kerran yks miespuolinen ystäväni tosiaan ei analysoinut tilannetta ollenkaan, se vain päästi tuon lauseen ilmoille heti kun näki mut. Koska ilmeisesti oli yllättynyt asiasta. Sen ilme oli korvaamaton, kun se tajus mitä se sano. Pyysi anteeksi ja tuli se kuuluisa selitys ”siis en mää tarkota että olisit ikinä läski ollu tai mitään.”. Itse en ollut edes ajatellut asiaa siltä kantilta, vaan pelkkänä kehuna ja olin iloinen asiasta. Tuo selitys vähän latisti tunnelmaa, mutta otin sen silti kehuna. Enhän mää paljon muuta osaakaan.

Kun ostin kämppäni olin sinkku, silloin oli jotenki tosi haastavaa ottaa se työkalupakki esiin ja oikeasti hoitaa homma itse. Ensimmäisiä ajatuksia oli, että mää kumminki sössin sen. Jotenka tietysti löytyy auttavaisia miehiä jotka mielellään tuli auttamaan ja näyttämään miten sitä porakonetta käytetään. Sen kerran jälkeen, aloin tekeen nämä ns. miehentyöt itse.Tietysti on naisia joilla ei vain kertakaikkiaan pysy porakone kädessä tai jotka eivät osaa kasata ikean kalusteita. Mutta jostain kumman syystä myös sinkuilla naisilla on kalusteita, jotka on ihan kasassaki. Sitä oppii yllättävän äkkiä uusia asioita, silloin kun on pakko ja on päättänyt, että pärjää yksin.

Valitettavasti tiedän pareja, jotka ovat jossain vaiheessa olleet yhdessä vain rahan takia. Eivät olisi pärjänneet yksin. Kelasta en kommentoi sanaakaan, koska omia kokemuksia kyseisestä laitoksesta ei ole. Jotenka en lähde kuulopuheiden mukaan puhumaan puolesta tai vastaan. Minun matematiikallani yksin pitäisi pärjätä paremmin kuin kaksin. Tottakai silloin on kaksi palkkaa jolla elää, mutta molemmat kumminkin haluavat välillä hemmotella toisiaan ja itseään, jotenka väitän että rahankulutus on isompi kun on parisuhteessa verrattaessa siihen kun on sinkkuna.

Tässä on vain muutama esimerkki siitä, mitä pidetään ns. parisuhteessa olevan etuna. On aina oma monitoimimies käytössään. Saa kehuja kun sitä kaipaa, hoivaajaa kun on sairas, toinen palkka jolla elää, remonttireiskan kun sitä tarvitsee. Mutta onko nuo oikeasti niitä asioita, missä et itse pärjäisi? Miksi hakeutua parisuhteeseen, jos ei oikeasti halua sitä suhdetta vaan vain sen tuen ja turvan minkä parisuhde tuo, ei itse ihmistä.

Lopuksi totean sen, että sinkkuna oli ihanaa. Silloin jos joskus tuntee itsensä itsenäiseksi ja tuntuu siltä että selviää vaikka ja mistä. Huonon parisuhteen päätyttyä tuntuu usein siltä että #enmäämitäänmiestätarvi ja se on mielestäni hyvä. Silloin voi oikeasti olla hetken itsekseen, miettiä mitä haluaa ja miten saavuttaa se. Jossain vaiheessa Se vain loppujen lopuksi tulee eteen. Siis Se, isolla S:llä. Se joka saa sut miettimään uudestaan kaiken. Se jonka vuoksi sä teet enemmän kompromisseja kuin ikinä, ihan huomaamattasi. Se jota sä rakastat myös isoimman riidan keskellä. Se joka saa sut uskomaan siihen, että kaikki kyllä järjestyy. Se jota ilman et halua enää elää. Kaikki tarvitsevat välillä tukea ja turvaa, toivon vain että pitkällä tähtäimellä ihmiset ymmärtäisivät tarvitsemisen ja haluamisen eron.

Ilahduta minua kommentilla...